Miinusasteita ja jäätyneitä
sormia
(varpaita, älä unohda varpaita)
Massiivisten rakennelmien välissä
rakoilevia varjoja
Massiivisempien rakennuksien välissä
sitkein luonto
Teininä täällä kuljettiin vain ohi
Tilanne tuskin on muuttunut
sillä raiteet liikkuvat yhä
Öisin kaupungin laita hiljenee
Seuraan liittyneen juopon mielipiteet
tosin erosivat totutusta
Loppujenlopuksi,
kun tietää missä on
pääsee sieltä helpommin pois
Runon rytmi toimii hienosti!
VastaaPoistaAlku on hauska.
Hyvä ilmaisu: rakoilevat varjot
Sopisi hyvin e-kirjaan!
Tuo viimeinen kappale on paras. Se sopii niin moneen tilanteeseen. "Loppujenlopuksi, kun tietää missä on pääsee sieltä helpommin pois." T. Tyttö joka on aina hukassa. Kivasti kerrottu Karjarannasta. Mitään ei mainita suoraan, mutta silti tietää mistä puhutaan.
VastaaPoistaTykkäsitkö mun uudesta plasmasta? Tääkin oli ihan kiva.
VastaaPoistaTunnelmasta aistii Karjarannan rosoisuuden, tuon unohdetun ja hylätyn kaupunginosan. Teksti onnistuu tiivistämään kaiken oleellisen näihin riveihin. Jälleen kerran taattua Hanna-laatua.
VastaaPoistaah, rakastan sitä miten joudun lukemaan stoorisi läpi niin monesti että ymmärrän mitään. toisaalta on mahtavaa saada lukea juttusi uudestaan ja uudestaan, koska kielikuvasi ja leikkisi sanoilla on niin kaunista. no okei "rakastan" ja "kaunis" on vähän nössöjä sanoja. vaihdankin ne täten sanoihin "ihkutan" ja "ei rumakaan".
VastaaPoista